II infinitiivu

"Juostes satatin jallan." "Ruadajen bohatui."

II infinitiivan tunnukset ollah -e, -je. Tunnustu -e käytetäh kaksivardalohizis verbilöis. Tunnustu -je käytetäh yksivardalohizis verbilöis.

Tunnukset liitytäh I infinitiivan muodoh, vaiku tunnuksen iel häviey I infinitiivan loppuvokali libo loppudiftongan yksi komponentu: panna + e = pannes, kaččuo + je = kaččojes.

II infinitiivua käytetäh kahtes sijas: inessiivas sijapiättehenke -s; instruktiivas sijapiättehenke -n. Sijapiättehet liitytäh II infinitiivan tunnukseh. II infinitiivan kuavu on nengoine: verbin vardalo + e libo je + sijapiäteh -s libo -n: pann-e-s, men-e-s, juost-e-s, katkat-e-s, lykät-e-s, kavot-e-s, vähet-e-s; kaččo-je-s, hirnu-je-s, lugi-je-s, hyppi-je-s, kasta-je-s, otta-je-s, peittä-je-s.

II infititiivan inessiivumuodo merkiččöy ruandua, kudai tapahtuu yhtes libo samah aigah piäverbinke. Tänäpäi äijäl väzyin ruadajes. Sanelun kirjuttajes pidäy mustella siändölöi. Lugijes aigu menöy nägemättäh. Kodih tulles ostin leibiä. Paistes se ristikanzu ei kačo toizen silmih.
II infinitiivan instruktiivumuodo merkiččöy ruandan tabua libo keinuo. Vahnu baboihut astuu öntästellen. Ruado huonoh eistyy lashkistellen. Kielastellen et hätkie pyzy hyvänny. Tämä riidu voi sammuttua paisten vagavah. Lapsi tuli kodih itkijen. Nenga ajatellen kohendustu ei pie vuottia. Eliä pajattajen.