Vokalit

Karjalan kielen vokalit (iändehet) ollah: a, e, i, o, u, y, ä, ö.
Net jagavutah kahteh joukkoh.
Vokalit a-ä, o-ö, da u-y ollah tagavokali-ezivokali puarat. Kui nägyy, olis lougiellizembi kirjuttua ü kirjaimen y sijas.

Vokalisobu

Karjalan kielen sanois on vokalisobu: Yhtes sanas ei voija olla tagavokalit a, o, u da ezivokalit ä, ö, y. Yhtelläh, hos luvemmo vokalit e, i ezivokaliloikse, net sežo sovitah tagavokaliloinke a, o, u.
Tagavokalihizis sanois käytetäh vokaliloi a, o, u, e, i. Ezivokalihizis sanois käytetäh vokaliloi ä, ö, y, e, i.
Verdailemmo sanoi: veza - kezä (ea - eä), kepata - kerätä (eaa - eää), mustella - pystellä (uea - yeä), korendo - köbelö (oeo - öeö), lagi - vägi (ai - äi), lumis - kylis (ui - yi), oksikas - hörčikäs (oia - öiä), brihakko - ližävö (iao - iäö).

Pitkät da lyhyöt vokalit

Vokalit voijah olla lyhyönny da pitkänny. Pitkät vokalit merkitäh kahtel kirjaimel. Karjalan kielen pitkät vokalit ollah ii, uu, yy. Huomuau, ku a, ä, o, ö da e ei voija olla pitkänny.

Ezimerkit.
suuri, tuučču, kuuzi, kuuluu, tyyni, kyynäl, kylyy, sygyzyy, väzyy

Pitkäl vokalil on merkičys. Ku pitkän vokalin tilas käyttänet lyhytty vokalii, sanua ei sua ellendiä. A erähis sanois kogonah muuttuu merkičys. Verdailemmo sanoi: hiivuo - hivuo, tuuli - tuli, kyzyy - kyzy.

Diftongat da triftongat

Paiči lyhyzii vokaliloi da pitkii vokaliloi karjalan kieles käytetäh vie yhtysvokaliloi. Niidy on kahtu luaduu: Yhtysvokali on yksi yhtysiänneh --- sidä ei sua jagua kahtekse libo kolmekse eri iändehekse. Paistes diftongoi da triftongoi pidäy sanuo yhtekseh, a kirjuttajes ei sua jagua eri tavuloih.

Diftongu on moine yhtysvokali, kudai roih kahtes lyhyös vokalis.

Diftongat:
ua: buabo, suarnu, andua, ottua, muuttua, ruadua;
yä: tömsyttyä;
uo: vuozi, tuomi, kuoppu, kaččuo, sanuo, muuttuo;
yö: yö, pyörie, syömmö, peittyö, nälgävyö;
ie: tie, mies, pieni, kieli, lugie, eččie, lähtie;
iä: iäni, viäry, miäččy, vediä, piästiä, kiändiä;
ai: aigu, ainos, kaikin, maido, kaivo, ostai, vaihtai;
äi: äijy, mäit, käit, päivy, läikätä, hyväine, keittäi;
oi: oigei, koiru, hoikku, heboine, puhoi, andoi;
öi: söi, möi, igävöijä, tyttöine, nimetöi, kävelemätöi;
ui: uinota, ruis, kuivu, vuitti, ammu, kučui, astui;
yi: kylyine, sygyzyine, kyzyi, nägyi, öntästyi;
ei: ei, eineh, eistiä, seiny, veičči, valgei, korgei;
au: aunu, raudu, laukku, algau, ostau, auttau;
äy: täyzi, käytös, kylväy, kyndäy, räyrettäy;
ou: ounas, poudu, loukko, kaččou, lugou, nouzou;
öy: löyly, höyry, höyhen, kävelöy, keräilöy;
eu: leugu, reunu;
ey: keyhy, leyhkiä;
iu: kiuru, čiučoi, viuhkata, oppiu, kukkiu, čurniu;
iy: liygiläine, eččiy, riiččiy.

Triftongu on yhtysvokali, kudai roih kolmes lyhyös vokalis. Karjalan triftongat ollah:
uau, iäy, uou, yöy, ieu, iey. Niidy käytetäh vai verbilöin taivutukses yksikön kolmanden persounan preezensas.

Ezimerkit.
uau: katkuau, leikkuau, suau
uou: kaduou, tukkuou, juou
ieu: katkieu, langieu, šuorieu
iäy: lykkiäy, hyppiäy, jiäy
yöy: mädžyöy, syöy, myöy
iey: rebiey, selgiey, häviey