Täs ollah kirjan sivut 33-79, ilmai kirjan allun bukvarii.
Vavarno "Tehas" andau marjua yheštä tuhjošta 7/-h kilogrammah šuat. Marjan piduš on 4 santimetrua. Yksi marja painau 8—10 grammua. Mičurinan viišenja-puu andau urozain 39-h kilogrammah šuat.
Sovhozat i kolhozat jo voditah saduloissa Mičurinan juablokoin, grušin i marjoin sortuloida.
"Varat, tovarissat, kolhoznikat! Mie ylen ihaššuin, kuin tiijuššiin, što työ keviä kylvön loppija aivoin i lyhyöššä srokašša.
Miula oli ylen mieleh, što työ ruatta hyviin.
Tämä andau voimizen luadie kolhoznikat zažitočnoiksi.
Mie Krasnoissa armiissa opaššun postahanovski. Mie rubien vielä paremiin opaštumah i vardeimah omua sovetskoida rodinua.
Työnnän tervehyttä kaikilla kolhoznikoilla.
Ruadakkua postahanovski! Olgah terveh miän Sovetskoi rodina!
Jogo kolhoznikan kodih on provedittu radio. Äijiissä taloloissa ollah patefonat. Kolhozan ruškiešša uglazešša on telefona, radio i patefona.
Šavutah zavodoin, fuabrikoin trubat. Ruatah motorat. Kaiken päivän kiehuu zavodoissa ruado.
Zavodoista vakzualoih, vakzualoista zavodoih ajetah podvodat, gruzovikat. Vejetäh hiildä, ravdua. Vejetäh mašinoida, tavarua.
Pimeni. Tyynisty linna.
A zavodoissa i fuabrikoissa uporno mänöy ruado.
1—yksi 2—kakši 3—kolme 4—nellä 5—viizi 6—kuuzi 7—šeiččemen 8—kahekšan 9—yhekšän 10—kymmenen 100—šada 1000—tuhatta 1000000—miljona
Täh rukah kolhozašša "Edizeh" kolhoznikat tietäh oman ruavon.
Kolhoznoi šeinä-gazietta, viidiy jogo pätidnevkua.
Hiän kirjuttau, kuin mänöy ruado kolhozašša, brigadoissa, kuin ruatah paremmat stahanovcat.
Stahanovcin primieralla šeinä—gazietta opaštau ruadamah toizie ruadajie.
Heiläh učotta noštau kolhoznikoin iniciativua i ruaduo. Socializmua strojiess'a pidäy hyvä učottu.
cifra iniciativa cirka milicionera centra lekcija socializma leninca
Strojiečetah uvvet fuabrikat, zavodat, linnat, kolhozat. Strojiečetah työ-zavodat, fermat. Strojiečetah školat, kluubat, teatrat.
"Šielä, missä ennein oldih vain tyhjät paikat, nyt ollah strojittu šuuret zavodat.
Šielä, missä oldih stepit, kažvetah šuuret vehnän tähkät.
Šielä, missä oldih vain jötkizavodazet, nyt ollah strojittu šuuret lesopilkat.
Šielä, missä nävyttih vain jäniksen jället, nyt aštuu ruavolla äijä ruadajua.
Hiät pidäy eris puija. Jyvät siemenekši pidäy sriädu šellittiä šellitändämašinoilla.
Ei voi panna siemenekši siroiloida jyvie. Puinnan jälgeh jyvät pidäy ijättiä. Pelvaš siemenet šellitännän jälgeh pidäy laškie vnilan gorkazeh.
Talven aloh tougo-siemenie pidäy sledie, štobi hyö ei rikkuočettais einin ei zavediečettais heissä jyviin parazitat. Täh "varoin purnut, missä venytäh siemen jyvät, pidäy peššä, čistie i dizintekčiruija.
Ennen kylvändiä tuašen pidäy andua provierie raijonnoissa laboratorijašša.
Jälgimittiän siemen jyvät pidäy protravie.
Hiän zametkoissa ozuttau, kuin ruatah stahanovcat, kuin kohenou kolhoznoi eländä i mi häkyttäy kolhoznoilla ruavolla. Kerran hiän kirjutti gaziettah "Pravda" yhteh kolhozah näh.
Ka hänen kirja:
"Kolhozašša Avangarda ollah pravlen'ašša Kol'cov, Bol'šakov i Beljakov. Nämä miehet ei organizuija kolhoznoida ruaduo. Hyö vain pjanstvuijah i gul'aijah.
Kolhozalla ei šua spruaviečie ruadoloinke.
Leivät pellošša hapatah, fermašša mänöy voruinda.
Kol'cov on kulakko. Hiän ennen torguičči. Bol'šakov on kulakon poiga. Hiän kolhoznikoilla pagizou, što ei lie tolkuo kolhoznoissa elännäššä.
Nämä kolhozoin vihaznikat rikotah kolhozan ruaduo."
Gazietta provieri nämä faktat. Kaikki niin i oli, kuin kirjutti sel'kora Kon'kov.
Kolhoznikat ajettih pravlenjašta kulakot.
Suudo suudi Kol'covan i Bol'šakovan tyrmäh.
rel'sa val'ka pal'ča šul'ga kol'ča Ol'ga n'uakka N'ura kl'ukka Van'a n'okka L'oša
Nyt—toine azie. Yheššä strojinnanke uutta eländiä nouzou i kolhoznikoin kul'tura. Kyläh tuli radio, telefona, gazietta, kniiga. Kyläššä ollah bibliotekat-čital'n'at, pertit-laboratorijat.
Kyläššä strojiečetah kinot, teatrat, bol'ničat, občestvennoit kylyt, parikmaherskoit. Kolhoznikoin kul'tura kažvau päivä päiväldä. Yheššä zažitočnoinke, veššelänke elännänke, kažvau kolhoznoin kylän kul'turnosti.
Socializma juurduu kyläššä kaikkienne. Nämä kaikki eissynnät edizeh—socializmah, hyvä veššelä eländä, kebiembi ruado ollah šuadu kommunističeskoin partiin rukovodinnalla.
Nämä voitannat, tämän hyvän elännän ando meilä rahvahan vožd'a – tovarissa Stalin.
Spasibo tovarissalla Stalinalla, šanotah sovetskoin rodinan trudieččijat.
Kaiken muailman papit šanotah, što ruadajilla on riähkä borčuija kapitalistoinke.
Konža myö vojuiččima kapitalistoinke sovietoin vluastista, papit autettih kapitalistoilla.
Papit toiziissa kapitalističeskoiloissa muakunnoissa kučutah vojuimah sovietoinke.
Hyö valehellah sovietoin vluastin piällä. Soviettoida enämmäldi kaikkie tahotah unictožie germanskoit i japonskoit fašistat.
Kirikkö aiviin šeizou kapitalistoista šyöt'. Religija häkyttäy trudieččiejoilla strojie socializmua.
Talvi proidi. Lieni lämmiin,
turki piäldä luodu pois.
Valgie lumi šuli ammuin,
vezi burhuau, virduau pois.
Burhat jovet liettih leviet,
piäzi lumen alda mua.
Duuhu hyvä. Hengi kebie.
šelgie päivä ildah šuat.
Pilvilöittä taivaš sindäy,
Ylähänä—piällä miän.
händä myöten eistyy, lendäv
ägie, kulda-päivä miän.
Meččä, peldo, loga, savut
šomah šuoriečennuot on;
yksi zelenäne havu
iellizelläh vihanda on.
Läksi kyndö peldoloissa,
rahvaš ruadoh tartuttih,
vain pienet, vanhat kodiloissa,
kaikiin peldoh lähtiettih.
Yhtehine ruado druužnoi,
eistyy, proidiu boiko hiän.
Veššeläldi laulu skluadnoi,
kajuou kolhoznikoin miän.
Kiändi M. S.
ščotka ščeb'onka ploščadi ploščadka ščotat ščipcat
Ploščadilla aštukkua! Ruškiet flagat noštakkua! Yhteh jälgeh harpikkua! Samoljotat— kaččokkua! Eskadriljat lennetäh, šomat šiivet losnitah. Omat rohkiet l'otčikat, heissä boiko lennetäh. Yksi, kakši, važamella, laula virtä veššelemmä! Yksi, kakši, kolme, nellä, nošša flaga vielä ylemmä!
Vanha Lavrovan kylä oli pimienä nevežeštvennoina kylänä. Enämmät puolda rahvahašta oldih keyhät i kazakat. Elettih hyö nälgä-palalla, ruaduan kulakkoloilla, kumbazet hiän ruavošta ložettih, strojittih laukkoida. Vanha kolhoznikka Kudr'avcev Frol i nyt tuagieh muissuttelou kuin hiän leibä-palašta lymmytti šivuo torgovčoilla Trofimovalla i Malinovalla varoin.
Keššellä kyliä on strojittu uuzi kolhoznoi kluuba.
Ka Repin Artem. Ennen hiän oli kazakka, paimen. Ruoška da bremo — muuda hänellä ei i ollun nimidä. Daze omua pertie ei ollun.
Nyt hiän on kolhozan znatnoi mieš, stahanovca. Kolhozan šeinä-gazietan redaktora, šumovoin orkestran rukovoditel'a. Hiän stroji uvven pertin.
On hänellä nyt lehmä, lähtmä, vaza, počči. 1935-llä vuvvella hiän polučči 135 puudua leibiä, kummast'a hänen perehellä fattiu puolekšitoista vavvekši, 15 puudua siemendä i 423 rubl'ua dengua.
Jurou Mihail Ivanovič, niin-ze endine keyhä, polučči ruadopäiviih 150 puudua leibiä, 21 puvdua pelvaš-siemendä, 978 rubl'ua dengua. Ennen hänellä nikonža omua leibiä ei fatainun.
"Ka dojarka Romanova Agrafena. Hiän ruado 575 ruadopäiviä, a hänen tytär' keškikažvone, ruaduass'a jasliloissa zarabotaičei 144 ruadopäiviä. Romanova polučči 90 puudua leibiä, 12 puvdua siemendä i 323 rubl'ua dengua.
Kaikkeh kyläh vipisivaidih viizi gaziettua. Vipisivaidih kulakot.
No sovetskoi vluasti kaikki muutti.
Nyt negramotnosti on likvidiruidu.
Malogramotnoit opaššutah vanhemmiin školašša.
Jogo kolhoznoi talo vipisivaiččou gaziettua "Kolhoznoi stroika", "Proletarskoi Pravda" i toizie.
Kluubašša ruatah kaiken muozet kruzkat kolhoznikoista.
Vanhaziin hora sčenalla laulau revol'ucionnoiloida i narodnoiloida virzilöidä.
"On kluubašša šumovoi orkestra, kumbazella rukovodiu Repin Artem.
Dramatičeskoi kruzka jogo kuuda šeizattau spektakl'oida.
Kolhoza "Karel'skii rassvet" tuli veššeläh zažitočnoih eländäh.
Myö tuatonke i vellilinke kezät i talvet ruadoma kulakkoloissa: Zinovjevašša, Belovašša i Nikanorovašša. Ruadoma yot i päivät, a poluččima päiväššä vain 30 kopeikoin. Kaikki miän zarabotka mäni leibäh, vevon makšandah. Pereh šygyzyllä i kezällä käveli kengättä, a talven luapottiloissa. Näin myö elimä ennen.
Nyt näidä kulakkoloida eu. Nämä hämähiköt myö ajoma. 193l-nä vuodena myö organizuiččima kolhozan "Krasnii udarnik" i nyt yheššä strojimma hyviä eländiä. Vuvvešta vuodeh miän kolhoza lujenou, a miän eländä kohenou i kohenou.
1935-nä vuodena 589 ruadopäiväh, kumbazet my zarabotaiččima naizenke, poluččima 90 puudua leibiä, 883 kilogrammua kartoškua, äijän muuda produktua i 354 rubl'ua dengua.
Nyt miun perehellä on äijä ei vain leibiä, no i toizie produktoida, nyt voit oštua jallaččie, vuatteušta, suaharuo, muilua i muuda.
Miula on kolme pogua, kahen heistä opaššutah Boruanihan školašša, a kolmaš Leningradan industrial'noissa tehnikumašša.
— Voičči-go meilä ennein duumaija opaššundah näh? Konešno ei!
lče mie 1934 vuodena ruavoin kolhozašša brigadirana, a nyt olen kylän sovietan členana. 1936-š vuozi on borčuinda šuurešta urozaista. Myö yheššä kolhoznikoinke lujah ottuaččima kolhoznoista ruavošta. Myö duumaičemma, što tänävuodena polučimma vielä enämmän leibiä i toizie produktoida.
Kolhozašša vain rubein muailmua nägömäh.
Kolhoznica tul'skoista raijonašta šaneli, kuin hiän eläy kolhozašša:
— Ennen kolhozua eliin yksinäzeššä talošša; elimä emmä ni keyhäldi ni bohataldi; ruavoin mie omašša talošša äijän.
En mie tiedän ni pruazdniekkua ni joudupäiviä. Kezällä kaiken päivän eu konža kodih kačahtua. Et tiijä midä lapšenke on. On-go hiän šelgie, -on-go šyötetty i juotettu. Tulet myöhä illalla, a vaštah vanha muamo aštuu lapšenke: "Na ota — aiviin ravizou. En tiijä midä hänenke ruadua", Miula pidäis lebiäččie, a täššä kodi-aziet: lehmä lypšiä, vaza juottua, taigina šotkie i toizet. Uinota pidäis, a lapši ei ana.
Valguou — tuašen a kuin juobunnun eliin. Valgieda päiviä en nähnyn.
Nyt elän kolhozašša. Eländä – i reunah panna ei voi endizenke. Nyt midä – tiijät yhen ruavon i kaikki.
Parembua lapšella ei pie mieleššä pidiä, hiän on jasliloissa, šielä kačotah hyviin.
Miun vallitth pravlenjah. Yhesšä muzikoinke vejin kolhoznoida azieda. Eländä lieni mielehembi, ei kun endine. Kuingi tuašen lieniin tyttönä.
Kuuzi vuotta täydy vašta,
pandih nänkiih Vas'ašihah.
Iče lapši — kačoin lašta,
šiidä lieniin kazačiha.
Huomneš. Tuuli armašteli
milma aivoin muamon neičči.
Kirjah pluvga opašteli,
Konža vaguo leikkai veičči.
Enzimäne kaššan šorrin,
peldoh enzimäne mäniin,
jälgimäne kodih šovviin,
kägi kukkui, a mie iänniin.
L M.
Tulou yhen kerran miuh tovarissa zavodašta i kuččuu milma ruadajin sobranjah. Mie läksiin.
Konža myö šinne tulima, šielä oli jo mieštä kolmekymmendä. Äijie mie en tiedän. Mieš ei šuuri kažvuon palavaldi pagizi:
– Työ oletta nällällä, a izännät tiän ruavošta bohatutah. Pidäy aijua cuari i bohatat ottua vluasti omiih käziih. No kun myö emmä rubie vistupaimah druužno, nimidä ei viiji. Ruadajilla pidäy yhteydyö.
Meilä pidäy sozdaija luja ruadajiin partii. Partii rubieu rukovodimah revol'ucionnoilla dviženjalla. Vain šilloin myö i voitamma.
Iänettä, tarkaldi kuunneldeh ruadajat. Mie iče kuingi jämpissyin šijalla.
Mie maltoin, što meilä nevvuočou nastojaščoi matka.
Sobranjan jälgeh mie tiijuššiin, što tämä oli tovarissa Lenin.
Ruadajat šuattih Leninua. Hiän oli miän armahiin paraš tovarissa.
Kapitalistat ei naviidittu händä...
Cuarin vuoziloina Vladimir Iljič Lenin istu tyrmäššä. Työnneldih händä ssilkah Siberih.
Peitteliečien cuarin palaččuloista, hänellä pidi uidie graničan tagah. No i šieldä hiän rukovodi ruadajiin dviženjalla.
1914-lla vuvvella zavodieči voina. Aijän rahvašta tapettrh i niisteytettih. Vladimir lljič ei yhen kerran graničan tagada nevvon: "Hylläkkiä vojuinda. Voina pidäy vain bohatoilla. Pidäy kiändiä oruzja omiilla kapitalistoilla vaštah".
Lieni 1917-sta vuozi. Ei liennyn enämbie tirpandua ruadajilla i krestjuanoilla. Nouštih hyö yheššä salduatoinke i ajettih cuarin.
Enzistäh vluasti pereidi burzuaziilla. No väliän tuli järelläh graničan tagada Lenin. Leninan i bol'ševistskoin partiin rukovodstvanke 1917 Vuvven okt'abr'alla ruadajat ajettih kapitalistat. Hyö otettih vluastin omiih käziih i organizuidih sovietat.
Sovietoin muakunnalla rubei rukovodimah Vladimir Iljič Lenin.
Vladimir Iljič spruavieči. No ruaninda i vaibumatoin ruado rukovodinnašša partiilla i enzimäzellä ilmašša sovietoin muakunnalla katattih Vladimir Iljičan tervehyön.
Parahat dohtarit ei voidu spruavittua armašta ruadajan klassan vožd'ua.
Kolmekymmendä vuotta borčuičči Vladimir Iljič Lenin trudiečijoin osvobozdenjašta.
1924 vuvven 2l-llä janvar'alla Leninua ei liennyn.
Leninan kätendä-päivällä šuuren gor'an i abevvunnan tuačči kaikkie muakundua myöt' viijekši minuuttua pietty dvizenja.
Šeizavvuttih pojiezdat, tramvait, automobil'at. Hyllättih ruavon mašinat. Viizi minuuttua pitäldi gudittih zavodoin gudkat.
Traurnoiloilla znamenoilla oli kirjutettu:
Lenin kuoli, no Leninan azie eläy.
Ken ei tiijä tovarissua Stalinua?
Händä tietäh i äijäldi šuatah, kučutah rodnoiksi kaikin ruadajat i naisruadajat, kolhoznikat i kolhoznicat, vanhat i nuoret, veniäläzet (hormat) i ei veniäläzet.
Stalin on ruadajan poiga, gruzina, šyndy i kažvo Kaukazašša, Gruziissa. Pieneštä šuat hiän äijän nägi, kuin pritesn'aidih cuari, pomeššikat i kapitalistat kaikiin narodnostiloin ruadajie i krestjuanoida.
Ylen nuorena hiän Leninanke i hänen tovarissoinke, ruadajiinke yheššä rubei borčuimah zavedittuloilla por'uadkoilla vaštah. Hiän oli rohkiena.
Cuarin pravitel'stva presleduičči händä. Moni kerdua Stalin istu tyrmäššä.
Händä työnneldih ssilkah suamoi edähizih paikkoih. Hiän sselkašta uijiksendeli i tuaš ottuači aziešta.
Ylen äijän luadi Stalin ših varoin, štobi varuštua okt'abr'an revoljucii. Okt'abr'an kuulla ruadajat ajettrh pomeššikat i kapitalistat, organizuidih oman Sovetskoin vluastin. Vain ei kerdah heittiäčetty pomeššikat i kapitalistat. Tahottih myöššyttiä vanhat por'uadkat, raspruaviečie Leninanke, bol'ševikoinke, ruadajinke i krestjuanoinke. Tädä heilä ei šuanun. Moni vuotta mäni borčuinda. Leninan i Stalinan rukovodstvalla Sovietoin vluasti voitti. Yheššä Leninanke i toizinke tovarissoinke Stalin uudeh rukah naluadi elännän.
Kuoli Lenin, partii prodolžaiččou vediä hänen ruaduo. Stalin ruadau, huoluttuačou, štobi Leninan azie vediä loppuh šuat. Partiin viällä, hänen vožd'an i rukovoditel'an Stalinan viällä, trudiečijoin viällä jälgimäziinä vuozina on luajittu ylen äijä. äijä on strojittu uuzie zavodoida, fuabrikkoida. Paremmiin on naluadittu kaikki hiän ruado. Krestjuanat, kumbazet ennen oldih keyhänä i kumbazet ennen pahoin elettih, muih varoin ruattih, nyt eletäh kolhozoissa, druuzno ruatah iččieh varoin, yhtehizeh pol'zah varoin, auttuan toine toizella, i luadiečetah zažitočnoiloiksi.
I lapšilla paremmiin eliäčäy. Ollah kaikkiella jaslit, lapšin ploščadkat, kaikki lapšet opaššutah.
Enämbi ei lie negramotnoiloida. Vanhemmat niin-ze opaššutah. Nyt on äijä radiuo, kinuo, teatrua, kluubua, bibliotekkua. Druužno eletäh miän muakunnašša kaikki narodnostit: veniäläzet, ukraincat, tattarit, baškirat, gruzinat, arm'anat, jeyreit i toizet.
Toiziin muakunnoin ruadajat kačotah miän randah i ihašteliečetah miän uspehoilla, voitannoilla. A toizin muakunnoin pomeššikat i kapitalistat oldais ruadi sovietoin vluasti lykätä, da ei heilä šua.
Meilä on druužnoi vägovä Krasnoi armii, kumbane zaščittiu miän muakunnan vihaznikoista. Hiän on hyviin vooruzittu. Meilä on äijä samol'ottua. Voinua myö emmä taho, no oboron'aimah muakundua rubiemma kaikešta viäštä.
Ollah dovol'noit kaikki trudiečijat elännän kohennunnalla miän muakunnašša i työnnetäh tovarissalla Stalinalla ylen äijän tervehyttä.
– Tovarissat, že, midä myö tänäpiänä näimmä tiälä, tämä on pala uutta eländiä, šidä eländiä, kumbane kuččuočou meilä kolhoznoiksi, socialističeskoiksi elännäkši.
Myö kuulima prostoiloin trudiečijoin miehilöin prostoit šanat, kuin hyö borčuidih i voitettih trudnostiloida ših varoin, štobi šuaha uspehat sorevnovanjan aziešša. Myö kuundelima naiziin paginat, ei običnoiloin, a mie bi šanoziin naiziin geroiloin zentän, što vain ruavon geroit voidih šuaha tämän muozet uspehat, kumbazet hyö šuadih. Meilä ei ollun ennen tämän muozie naizie. Miula ka jo on 56 vuotta, i näin kaikkie, näin äijän trudiečijoida mužščinoida i naizie. No tämän muozie naizie en nähnyn. Nämä ollah soveršenno uvvet miehet. Vain svobodnoi ruado, vain kolhoznoi ruado voičči kyläššä šynnyttiä tämän muozie ruavon geroiloida.
Tämän muozie naizie ei ollun i ei voinun olla vanhalla aijalla.
Toveštah kun - duumaija, minä oldih naizet ennen, vanhalla aijalla. Kuni hiän oli tyttönä, hiän lugieči, niin šanuo, jälgimäzenä trudiečijoista. Ruado hiän tuattoh varoin, ruado staraijen i tuatto vielä poprekaičči: "Mie šilma šyotän". Konža hiän mäni miehellä, hiän ruado šulahazeh varoin, ruado niin, kuin händä zastavl'aičči ruadua šulahane, i šulahane ze händäh tuašen poprekaičči: "Mie šilma šyötän". Naine kyläššä oli jälgimäne trudiečijoista. Näägöväne, što tämän muozissa uslovjoissa ruavon-geroiloida naizilla krestjankoilla keššeššä viidie ei voinun. Ruado šilloin lugieči prokl'atjakši naizilla varoin, i hiän händä, kuin vain voičči, izbegaičči. Vain kolhoznoi eländä voičči ruavon luadie počotan aziekši, vain hiän voičči šynnyttiä nastojaščoit naizet-geroit kyläššä. Vain kolhoznoi eländä voičči uničtožie neravenstvan i šeizattua naizen jalloilleh. Tämän työ iče hyviin tiijättä.
Kolhoza vedi ruadopäivän. A mi on ruadopäivä? Ruadopäivän ieššä kaikin ollah yhen muozet — i muzčinat i naizet. Ken enämmän ruadopäiviä ruado, že enämmän i zarabotaiččou. Täššä jo ni tuatto, ni šulahane naista poprekaija ei voija, što hiän naista šyottäy. Nyt naine, kuin hiän ruadau i hänellä ollah ruadopäivät on iče iččiellä izändä.
Mie muissan, toizella kolhoznoilla sjiezdalla bes'ouduičiin monenke tovarissanke naizenke. Yksi heistäh, severnoista rannašta, pagizi:
"Vuotta kakši ennen miun huonehih naiččijoista niken kačahtua ei tahton. Priduaneitta! Nyt miula on viizi šadua ruadopäiviä. I midiä? Otbojua eu naiččijoista, šanotah, tahomma naija, a mie vielä kačollan, iče rubien valliččomah šulahast'a."
Ruadopäivillä kolhoza piäšti naizen i luadi hänen samostojatel'noksi. Hiän nyt ruadau jo ei tuattoh varoin, kuni hiän on tyttönä, ei šulahazeh varoin, kun hiän on miehellä, a enzistäh kaikkie ruadau iččieh varoin.
Ka tämä i znuaččiu naizin piäššännän, timä i znuaččiu kolhoznoin strojun, kumbane luadiu trudiečijan naizen raunoiksi jogo trudiečijanke muzčinanke.
— Vain tällä bazalla, näissä uslovjoissa voidih lietä tämän muozet velikolepnoit naizet.
Žentän mie tämänpäivällizeh pravitel'stvan členoinke vaštavundah kačon en prosto, kuin obečnoih peredovoiloin miehilöin vaštavvundah, a kuin toržestvennoih päiväh, konža demonstriruiččiečetah piäššetyön naizin ruavon uspehat i sposobnostit.
Mie duumaičen, što pravitel'stva otmiettiu ruavon-geroit, tulluot tänne, štobi doložie pravitel'stvalla omiih uspehoih näh.
Kerraldi otviettie oli, konešno, jygie.
Tonna työdä – eu šuutka.
Myö lugima, äijängo työdä annettih otdel'noit učuastkat endiziinä vuozina. Okažieči – 8-h čentnerah šuat. Nu i reššimä: kaikki viät panemma, a annamma 10 čentnerua.
Täššä i šyndy miän zvena.
Miän primierua myöt' ruvettih organizuimah i toizissa Krasnoholmskoin raijonan kolhozoissa. Šidä kaikkie oblastie myöt'. A konža miän predseduatel'a Vasilii Fedorovič Mol'akov tuli Moskušta peredovikoin pelvaš-vodijoin Vsesojuznoista soveščanjašta, hiän šaneli, što tämän muozet zvenat ollah jo organizuidu Belorussiissa, Kirovskoissa rannašša, Moskovskoissa i toizissa oblastiloissa.
Viidiy, myö čennoin, šuuren azien zavodima. Zentän kaikin meidä niin palavaldi podderzivaidih i podderzivaijah. Partiin OBKOMA daze luadi rešenjan, missä šanuočou miän zvenjan značenjah näh i autandah nän, kummast'a meilä pidäy andua.
Jogo kuuzipäivällizellä meinke zanimaiččieči agronoma. Izučaiččima pelvahan siemenen strojenjua, lehen, juurin, stebl'an strojenjua, izučaiččima počvua, udobrenjoida, kuin borčuija vreditel'oinke, sorn'akoinke. Zvenjevoi Haritina ajeli Kalininah, opastu kursuloissa. Vielä lizäkši täh, opaštuma školašša. Äijän ando meilä opaššunda.
Myö kažvoma — iččiedä emmä tunnušša. Marja Aleksejevnalla Mol'akovalla on 49 vuotta. Hiän i bukvie ei kaikkie tiedän. A nyt lugou. i kirjuttau. Lidija i Marja Ivanovna Mol'akovat niin-ze pahoin mahetth kirjah. Tänä talvena ei vain lugomah i kirjuttamah, a i ariimetikkah opaštuma. Haritina Mol'akova ennen oli negramotnoi, nyt kirjoida kirjuttau, moni kerdua gazietašša hänen stat'oida pečatoidih.
Sel'skoida hoz'aistvua myöt' myö žen verran uutta tiijušima, što daze agronomanke toizie kyzyndöidä myöt' sporimma.
Myö nyt zavedima dnevnikan, kunne kirjutamma kaiken ruavon, kuin, mi i konža on luajittu. Primierakši, kuin mäni pelvahan kazvanda pätidnevkoida myöt', äijä-go kuijust'a kazvau kvadratnoilla metralla i n.i.
Meih, stahanovskoin dvizen'an iniciatoroih tonnašta työdä gektaralda, langieu šuuri otvetstvennosti. Myö tämän maltamma. I sorevnuiččiečiess'a toiziinke zvenoinke, kovaldi tiijämmä, ustupi emmä. Kaikki starainnat panemma, a tonnan työdä gektarašta otamma.
(Zvenjevoi Haritina Mol'akova. Zvenan členat: M. A. Mol'akova, M. I. Mol'akova, A. A. Mol'akova, L. I. Mol'akova, A.M. Moljakov.)
Pakkane pihalla,
halgo uglan šeinie,
härmä nouzi iholla:
vejiin skotnoih heiniä.
Lieni lämmin vihma,
tuli ruado ägie.
Kaštu jogo rihma,
ruavoin mi on vägie.
Pelvašta mie deriin
nellänekšen gektarua,
kiisto-ruadoh vejiin,
Man'ua, Oudie, N'urua.
Lebiäčendä lieni,
kargajiin i lauloin;
miun luoh Miša tuli —
šulku-paida ualoi.
Šidä työdä vivoin
kuuži šadua kiluo.
Pivozilla šivoin —
en varannun viluo.
Ka jo talvi tuli,
en mie deri niškua,
tuli opaššunda huoli,
oššiin tukun knižkua.
Oššiin uvven kost'uman,
pal'ton oššan väliän.
Tule Miša gostimah,
veššelä on eliä.
L.M.
Susiedat liettih vihaznikat mežan tuačči. Tuli yhen kerran Morozov kyndämäh, ei tunnušša hiän omua polostua, midä ollou kaideni. Mittuau luapotilla. Kaččou polosta kaideni yhtiäldä päin kahella luapotilla, a toizualda puolda kolmella luapotilla. Tädä päiviä vaš ŠŽukin St'opa kyndi yöllä i kumai omah polostah Morozovan muada.
Ruvettih suudiečomah. Morozou pakkuov suudulda: erottua järelläh ŠČukinalda miun muat. Viikon susiedat käveldih suuduloida myöt' i vihattih toine toista luapotin levehyöštä muan palašta.
Tämä aiga jo on proidin. Nyt nämä krestjuaninat yheštäh ruatah kolhozašša. Mežat, kumbazet erotettih hiän polostazie i heidä, ollah kynnetty. Mua on obščoi, annettu kolhozalla pol'zuiččiečennakši kaikekši igiä.
Kaikki kolhoza, pienemmääštä vanhembah šuat, varuštuači pruazdnuimah. Varuštuačettih huomnekši, kuin Enžimäzeh maih, Okt'abr'an päiviih. Peššäh pertilöidä, pyyhelläh ikkunoida, sundukoista šuahah suamoi parahie käzipaikkoida, vuatteida. Pihalda kolhoznikat rabieššetah laštuloida i soruloida.
Ilda. Ahtahaldi eissetty skammit kolhozan pravlenjan pomeščenjašša. Kolhoznikat besjovduijah pruazdniekkah näh, kumbazella polučitah. pol'zuiččiečennakši kaikekši igiä muan. Muissutellah vanhua, konža meža ei andan olla spokoinoni yöllä ni päivällä.
Loppiečettih mežoin tuačči vihat. Isakovan kylän krestjuaninat okt'abrjan jälgeh polučittih enämmän 900 gektarua pomeššikoin muada. Eu hädiä nyt kolhoznikoilla muašta!
Kolhozan sčetovoda Andrejev Miša lugou. Händä interesuiččou nygyne kolhoznikoin ruadopäivä.
Zamečatel'noit kolhoznoin ruavon itogat! Ruadopäiväh lienöy 4 kilogrammua leibäjyviä, 7 kilogrammua kartoškua, šidä hernehtä, heiniä, dengua.
Udarnikat Jefrem Kozlovan talo poluččiu tänävuodena 36 čentnerua leibiä, 42 čentnerua kartoškua i 1000 rubl'ua dengua.
Kolhoza "uuzi Isakova" yheššä aktan polučinnanke pol'zuiččiečennakši muada kaikekši igiä, muutti oman nimen, nyt hiän kuččuočou "Mua kaikekši igiä". Häneššä on 50 taluo. Kaikkiedah on muada 1000 gektarua, heistäh puašn'ua 330 gektarua. On vejetty semipolka. Pelvašta kylviäčöy 30 gektarua. Kolhozašša on šuuri ferma.
Kolhozan pellot ruaduačetah mašino-traktornoin stančan traktoroin avunke. Kolhozašša ollah mašinat: zneika, molotilka, kosilka, pelvaš kolotinda mašina, loukutanda mašina. Kolhoza keriäy ruista 4320 puudua, vehniä 1542 puudua, ozrua 1570 puudua, kagrua 4704 puudua, pelvaš siemendä 900 puudua. Kolhoznikoista on 2 trakroristua 1 mašinoveda, 3 šeppiä, 2 tokarie 3 sliesarie, 1 učiitelja, 1 paravozan mašinista, 4 Krasnoin armiin komandirua, l agronoma, 1 šofera, 3 brigadirua i kolhozan predseduatel'a.
Kažvetah kolhoznikoin kul'turnostin potrebnostit. Kaikki vanhemmat ollah kirjamiehet. Kaikki lapšet opaššutah školissa.
Okt'abr'an revol'ucijah šuat Isakovašša oli 48 taluo. Nämä talot jaguačettih kolmeh kategorijah; endizet pomeššikan nadel'noit krestjuaninat – 39 taluo, bobulit 10 taluo, ličnoit sobstvennikat — 3 taluo.
Mašinua kyläššä ei ollun. Adra i puuhine aštova oldih vain orudjana ruaduass'a muada. Renduidih kaikella kylällä 210 destiniä pokossuo. Hebozitta i lehmittä oli 7 taluo. Ruattih muada trehpol'noida sevooborottua myötj. Jogo hozjaistvalla oli 60-dä pikkarast'a mua polossast'a.
Myttyöt oldih special'nostit kyläšsä? Štukaturua 5 mieštä, plotnikkua 5 mieštä, portnoida 2 mieštä, prislugua 2 mieštä, yksi voin lyöjä i yksi paimen. Kirjamieštä mužčinoista kyläšššä oli 19 mieštä, naizista ni yhtä. Harvah kumbazešta talošta brihazet opaššuttih školašša, tyttözet sovsem ei opaššuttu.
Zentän kolhoznikat zen päivän, konža polučittih aktan – kaikekši igiä mualla poljzuiččiečennakši, luajittih pruazniekakši. Tämä oli päivä, kumbane katkai sovsem vanhan polostazinke pahan kyynelinke elännän.
Myttyökši hyväkši kuulutah aktan elinä nellännellä straničalla šanat: — Mua, kumbane on zaimittu artelilla (kuin i toine mua SSSR-šša) on obščenarodnoi gosudarstvennoi sobstvennosti.
— Hiän raboče-krestjanskoin gosudarstvan zakonoida myöt' zakreppiečou artelin tagah srokatta pol'zuiččiečennakši, toiziin šanuo — kaikekši igiä.
To tiälä, to tuala hyö häkytetäh miän stroikalla. Hyö rikotah masinoida. Podstrekaijah otstaloiloida ruadajie i kolhoznikkoida, štobi ne progulivaidais.
Klassovoit vihaznikat voruijah gosudarstvennoida i kolhoznoida i muščestvua i podbivaijah voruindah toizie.
Hyö vreditäh i voruijah niin, što kerraldi et huavua. Pidäy mahtua tiijuštua vihaznikoin hiitroiloida azeida. Pidäy ylen tarkaldi kaččuo, štobi hyö ei meilä vredittäis fuabrikoissa, zavodoissa, kolhozoissa i sovhozoissa.
Zavodoin, kolhozoin, sovhozoin rukovodstvah pidäy panna provierittuloida miehilöidä. Pidäy luadie kolhozat bol'ševistskoiloiksi.
Carskoissa Roseissa pomeššikoin i kapitalistoin vluasti luadi vihua narodoilla keškenäh, ugnetaičči trudiečijoida. Hyö natraulivaidih yhen nacionaljnostin trudiečijoida toiziih, štobi tämän vuoh ois parembi heidä ličata i ugnetaija. Carskoi vluasti luadi jeyreilin i arm'anoin pogromoida. Kisko mualoida baškiroilda. Carskoit činounikat, torgoučat juotettih viinalla vilurannan narodoida i gruabittih heidä.
Carskoi praviteljstva staraičči pidiä trudiečijoida pimieššä i nevežestvašša. Oldih kogonazet nacional'nostit negramotnoit i heilä varoin ei ollun avattu školie. Enämmät ugnetjonnoit nacionaljnostit ei voidu opaštuo omalla kielellä i ei ollun heilä omalla kielellä kirjutušta.
Nyt SSSR-šša eu ni mytyttä vihua narodoin keššeššä. Ei ugnetaiččiečeta nacional'nostit. Kaikki narodat ollah ravnopravnoit.
Partii i Sovetskoi vluasti auttau kaikilla Sovetskoin sojuzan narodoilla noštua omua kul'turua, hoz'aistvua. Ollah organizuidu omalla kielellä školat, kirjuttuačetah i pečatoiččiečetah kniigat, avauvutah teatrat, kluubat. Aijät nacional'noit respublikat jo sovsem likvidiruidih iččiellä keššeššä negramotnostin.
Nacional'noiloissa respublikoissa sovietoin vluasti stroji i strojiu fuabrikkoida, zavodoida. Endizet, cuarin vluastin aigah jiäännyöt narodat, yhešššä kaikinke narodoinke strojitah socializmua — hyviä, veššeliä eländiä. Tovarissan Stalinan i bol'ševistskoin partiin rukovodstvalla lujenou socializma miän Sovietoin sojuzašša.
Myö borčuičemma mirušta. Myö emmä taho ni myttynäzie zavojevanjoida. Toiziin muakunnoin kapitalistat nähäh miän uspehoida. Tämä heidä trevuoziu. Hyö varatah revoljučiida omissah muakunnoissa. Hyö varuššetah meinke voinua. Myö voinua emmä taho. Myö borčuičemma mirušta. No meidä ei pollätä vihaznikoin napadinda. Myö rubiemma kaikista vägiloistä oboron'aimah miän velikoida rodinua. Meilä on moščnoi, druužnoi Krasnoi armii. Hiän on hyviin vooruzittu. Kun kapitalistat napadittanneh meih, myö mahamma heidä kovah vaššata.
Valentin Kotel'nikov ennen sluuzbua Krasnoissa armiissa oli paravozan mašinistan pomoššikkana.
Nuori sovetskoi grazdanina sovetskoista rodinašta šyöt' kuoli rohkein boičoin šurmalla, kapitalistoista vardeiješša sovietoin graniččua..
Äijičči japonskoit kapitalistat tahottih pereidie miän sovietoin graniččua, no Dal'nevostočnoit pograničnikat ei laškiettu heidä miän muah.
Konža tiijušti, što on tapettu Valentin Kotel'nikov, hänen dvuirodnoi velli komsomola P'otr Kotel'nikov reši männä dobrovol'čana Krasnoih armiih, tapetuon vellen neičči vardeimah japonskoiloista kapitalistoista omua rodinua.
P'otr Kotel'nikov kirjutti zajavlen'an narodnoilla komisaralla Vnutrennih del tovarissalla Jagodalla. Täššä zajavlenjašša hiän kirjutti:
"Miun velli pogibni sovetsko-mančžurskoilla graničalla. Tämän tuačči mie, Kotel'nikov P'otr Georgijevič, zavodan "Metallo-strojan" kuvvennen razr'uadan sliesari, obraščaiččiečen teih pros'banke ottua milma dobrovol'no Krasnoin armiin r'adoih vardeimah muakundua.
Tahon zamenie omua armašta vellie i bditel'no vardeija Sovietoin
graniččua. Mie ob'azuiččiečen vojennoin tehnikan otattua otlično,
lietä mietkoina ambujana i kaikki annetuot miula
poručenjat vrpolnie čiisinke".
Muistakkah kapitalistat, što miän välliä, socialističeskoida rodinua
heilä odolie ei šua. Tuhatat nuorie, vanhembie socialističeskoin
respublikan grazdaninua, partiin i sovietoin vluastin kučundah kuin
yksiin lähtietäh vardeimah i borčuimah
"Ni yhtä vuakšua vierašta muada myö
Sovsem toizeh rukah eletäh trudiečijat graničan tagana. Šielä
fuabrikat, zavodat, mua ollah otdel'noiloilla izändillä
kapitalistoilla i pomeššikoilla käzissä. Ruadajalla šielä pidäy ruadua
omalla klassovoilla vihaznikalla – kapitalistalla varoin. Ruadajiin
ruadopalkua kapitalistat aiviin pienennetäh.
Kapitalistoin muakunnoissa on krizisa, i ših aigah hoz'aistva ei
kažva, a puolenou. šielä on äijä šalvattu fuabrikkua i zavodua. On
äijä bezrabotnoida. A meilä Sovietoin sojuzašša eu sovsem
bezrabotnoida. Trudiečijoin krestjuaninoin polozenja kapitalistoin
muakunnoissa on ylen jygie. Hyö razor'aiččiečetah i popadaijah
pomeššikoin i kulakkoloin kabalah. Ruadajat i trudiečijat
krestjuaninat otvečaijah burzuaziin liččuandah zabastovkilla,
revol'učionnoiloilla demonstračijoilla i vosstanjoilla. Hyö
varuštuačetah oman muakunnan kommunističeskoin partiin rukovodstvan
vuoh svergnimäh kapitalistoin vluastie. Kaiken muailmah trudiečijat
opašsutah SSSR-šta kuin pidäy borčuija i voittua.
emmä taho. No i omua muada, ni yhtä
verškua omua muada emmä ana ni kellä!"
Stalin.
Kapitalistoin muakunnoissa
Meilä SSSR-šša ruadajat i kaikki toizet trudieččijat uspešno
strojitah socializmua.